Kävimme tiistai-iltana Villen kanssa uudella kodilla. Olihan siinä ihmettelemistä. Poika juoksi huoneesta toiseen ja kyseli jokaisen kohdalla "onko tämä Villen huone ?", ja kun siihen lopulta vastasin positiivisesti, kuului seuraava kysymys "mihin tulee Villen autot ?". Tärkeä juttu siis tämä muutto hänellekin ;)

Olemme pakanneet tavaroita ja järjestelleet asioita muuton ja remontin suhteen. Minkäköhänlainen projekti tästäkin vielä purkautuu ?

.. on taas kaivettu sukulaisten autotalleista ja varastoista. Tiistaina kirjoitamme asuntokaupat notaarilla, paikallisella lakimiehellä, ja saamme uuden kotimme avaimet käteen. Muutto on suunniteltu kymmenen päivän päähän, heinäkuun toiselle viikonlopulle. Pakkasin puoli keittiötä tänään, lasit ja muut rikkoutuvat tavarat, ne kun aion muuttaa pikkuautolla joku ilta tällä viikolla. Tätä muuttoa kyllä helpottaa selkeästi muutama käytännön asia: uudessa kodissa on iso käveltävä vaatekaappi (eli vaatteet vaan henkarissa autoon ja suoraan kaappiin) ja neljä makuuhuonetta (muutama huone voi toimia väliaikaisesti varastona). Tiistaina tapaamme myös arkkitehtimme, jolla on ensimmäinen luonnos keskikerroksen remontista valmis. Laitamme pari sisäseinää alas, avokeittiö tilalle, ja yksi makuuhuoneista liitetään olohuoneeseen niin että keskikerroksesta tulee yhtä 60 neliön tilaa. Sauna jätetään myöhemmäksi, vaikka on sillekin jo paikka talossa valmiina - yläkerroksen pyykkihuone.

Kivaa, alkaa tämä väliaikaisuus olla kohta ohi.

Tänään todistin miten kovaa nykypäivän maailma voi olla. Töissä vietimme yt-neuvottelujen tulostenkertomispäivää. Sain/jouduin viedä positiivisen viestin seitsemälle, ja negatiivisen kahdelle. Päivään mahtui:

- jännittynyttä ilmapiiriä, kesäsateen piiskatessa taukoamatta päin toimistojen ikkunoita

- ryhmittymistä ja vakavia katseita

- helpottuneita huokauksia, tiukkoja kysymyksiä ja täriseviä käsiä

- harkitusti valittuja sanoja, olallelyöntejä ja sanatonta tukea monelta suunnalta

-- Päivä oli oikeasti kauhea, jos totta puhutaan. Jotkut sanovat, että tälläisistä päivistä oppii jotain. Jäin tänään viimeisen viestin jälkeen paikalleni miettimään mitä olin oppinut. Ja kyllä se selvenikin: jokainen meistä tekee työtänsä myös sydämellään vaikka mitä väittäisi vastaan.

Saankohan nukuttua tänäkään yönä ?

Ja taas on tullut vuosi lisää pojan hartioille. Tänään kakkuun laitettiin siis jo kolme kynttilää. Ja sammuivathan nuo muutaman yrityksen jälkeen..

Tuo päässä oleva karnevaalihattu on koulusta saatu synttäripäähine. Kiitos Suomeen mummille ja vaarille kivasta kirjalahjasta sekä Anu-tätille ja enolle suomenkielisistä filmeistä; tulevat kaikki hyvään käyttöön vahvistamaan suomen osaamista ja kuuntelua.  

Sairaslomat on taas pidetty, ja vaikka oikealla korvalla ei juuri mitään tällä hetkellä teekään, niin huomenna on lähdettävä kyllä takaisin työmaalle.