Belgiassa kesän alennusmyynnit saavat virallisesti alkaa heinäkuun ensimmäisenä päivänä, eli siis huomenna. Ale-aika kestää koko heinäkuun, ensimmäisestä päivästä kuun viimeiseen. Alennusmyyntisäännöksiä kiertäen kaupat tosin aloittivat täällä alet jo lauantaina. Missään ei tosin lukenut ale-ale vaan säännöt oli rikottu käyttämällä väritunnuksia: hintalappu sinisellä pallolla merkitsi -10%, keltaisella -20% jne. Miten yksinkertaista, fiksua ja käytännöllistä kiertää määräyksiä !

Perjantai viime viikolla oli myös viimeinen koulupäivä.

Näiden kahden seurauksena ostoskeskukset ja kaupat olivat siis täynnä ihmisiä lauantaina, tiskien takana oli vain ja ainostaan kesätyöntekijöitä (tai ainakin siltä se tuntui..) ja meidän muutaman tunnin suunniteltuun ostosmatkaan menikin reilut kuusi tuntia. 

Nyt meillä on kuitenkin sinisellä pallolla merkitty uusi sähköuuni.    

Tilannekuva juhannusviikonlopulta

Viikonloppu Atlantin rannikolla oli hieman kylmä ja tuulinen - mutta silti rentouttava juhannusreissu. Pojat keskittyivät uimisen ja auringonoton sijasta leijailuun..

Meillä töissä on outo pukukoodi, enkä oikein tiedä miten siihen suhtautua. Ensinnäkin minun pitäisi opetella kävelemään painavilla turvakengillä mikäli haluan käydä osissa työpaikan tiloja. Löysin kyllä varastolta tarpeeksi pienet kengät mutta epämukavilta ne kyllä tuntuivat kesäkenkien sijasta. Samoissa tiloissa pitäisi päällä olla myös firman logollinen paita. Miehet ovat ottaneet tavan tulla jo aamulla logollisessa t-paidassa töihin. Minä en ole saanut vielä yhtenäkään aamuna laitettua firman paitaa päälle, se suorastaan toimii samanapaisena magneettina itseni kanssa. Suoraan sanoen: se on hirvittävän ruma! Miesten t-paita tissillisen yksilön päälle, tiedätte mitä tarkoitan.. Kerroin tämän tänään töissä varastolla hienovaraisesti, ja minulle onneksi tilattiin kevyt takki, jonka pois vetäistä omien vaatteideni päälle. Aina siis kannattaa valittaa.

Toinen uusi työpaikkakäyttäytyminen on kellokorttijärjestelmä. En ole kellokorttia nähnyt käsissäni moneen, moneen vuoteen. Nyt kuitenkin olen joutunut opettelemaan itsenä "tikkaamista" sisään ja ulos, kuten ihmiset täällä asian hyvin kuvainnollisesta ilmaisevat. Hommassa on kuitenkin omat hyvät puolensa - perjantaina saan otettua puoli päivää ihan virallista vapaata kellokortin perustellaan, ja pääsemme lähtemään ajoissa juhannuksen viettoon Belgian merelle. Tarkoituksena on levätä sukulaisen loma-asunnolla, pyöräillä sekä tottakai rakentaa hiekkalinnoja merihiekasta. Ja ehkä jopa ottaa viiniäkin grilliruokia odotellessa..   

Harmitus - tänään ei ollut kameraa mukana pienellä autoretkellä. Törmäsin nimittäin ihan uudenlaiseen automaattiin pikkutien varrella. En ollut ensin uskoa silmiäni. Aardbeien. Mansikoita automaatista. Kahdella eurolla sai tuoreen litran mansikkarasian, nappia painamalla!

Muistan kun olin ensimmäisen kerran Belgiassa ja näin samanlaisen automaatin, josta sai mukaansa kukkakimppuja. Käytännöllistä, varsinkin joskus sunnuntaisin kun on luvannut mennä sukulaisille kylään mutta unohtanut lahjojen oston kauppojen ollessa vielä auki. En kyllä voi kehua tai haukkua automaattipuskien kuntoa, en ole koskaan lantteja sellaiseen laittanut.

Edellisen Belgian asuinjakson aikana erittäin käytetty kone oli korttelimme leipäautomaatti. Sellainen seisoi lähileipomomme kyljessä, ja usein haimme siitä tuoretta leipää iltasella. Koskaan en sieltä saanut kuivaa känttyä, ja tämä automaatti on kyllä jäänyt positiivisena muistona noilta Leuvenin ajoilta. 

Hollannissahan tämä automaattikulttuuri on viety vielä askeleen pidemmälle. Siellä kaupunkigrillien yhteydessä on automaatteja, joista saa kaikkea upporasvassa keitettyä pikkusyötävää. En tiedä miten nuo teknisesti toimivat, mutta lämmintä ja rapeaa se jokin oli minkä kerran seinästä ostimme koemielessä. Mutta miksi ihmeessä joku ostaa ranskalaisia automaatista, eikä grilliluukulta ?

Mikäköhän on seuraava automaatti mihin täällä törmään ?